4. helmikuuta 2026
Minulla on harvemmin ollut tapana lukea vanhoja kirjoituksiani, mutta koen että tämä lisäys varmasti tuntuu kielen puolesta paljon muodollisemmalta tai vakavammalta (voi hyvinkin olla, että dissosioin tätä kirjoittaessa). Se ei ole kuitenkaan tarkoitus, mutta se on varmaankin seurausta sillä, että viimeisen viikon ajan olen alkanut tekemään muutoksia elämälleni.
Olen vähentänyt reilusti musiikin kuuntelua, koska jossain vaihteessa se alkoi muuttua työstämiseksi pitemmin kuin nautinnoksi. Tähän mennessä olen kuunnellut paljon musiikkia Spotifyn kautta, mutta mitä kaaottisemmaksi maailmantilanne muuttuu, sitä vähemmän minulla tekee mieli käyttää sitä. Olenkin tästä syystä kuunnellut taas pitkästä aikaa pääosin Bandcampin kautta siellä valmiiksi omistamiani julkaisuja sekä ostellut uusia.
Pelasin viime viikolla loppuun vihdoin Innocent Sinin ja päätin, että se saa olla viimeinen videopeli vähään aikaan. Pelaan vielä joku kuu tänä vuonna Eternal Punishmentin, koska pidin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta yleisesti tahtoisin viettää enemmän aikaa tehden jotain muutakin kuin painella nappeja läpi yön ja nukkua päivisin... saatoin tosin kaivaa vanhan Vitani kaapista ja ladata sen. Olen sillä pelannut Disgaea 4:sta, vaikka se onkin kovin ironista pelata niinkin aikasyöppöä. Joskus pelasin Switchilläni jotakin sarjan lukuisista osista ilmaisen kokeilun aikana, mutta niihin aikoihin innostus ei riittänyt (en ollut kovin terve) ostamaan peliä kokeilun jälkeen. Oikein mukava pelata sarjaa taas pitkästä aikaa.
Mutta jos nyt hieman käsittelen omia tunteitani tänne, ainakin sen verran kuin kehtaan. Olen melko kyllästynyt. Minulla ei siis ole tylsää, mutta tämä kyllästyminen kohdistuu omaan itseeni ja tapaani lähestyä maailmaa ympärilläni. Tällä menolla minusta ei ole mitään, edes itselleni, ja himoitsen kovasti kehittää itseäni henkilönä sellaiseksi josta itse olen ylpeä. Muilla ihmisillä ei ole yhtään mitään merkitystä ja tarvitsen päästä heidän jätteistään eroon.