31. joulukuuta 2025
Tänä vuonna tuli jouluilut tehtyä periaatteessa marraskuussa, koska koko joulukuun ajan ei ole ollut yhtään jouluisa fiilis. En oo oikeastaan edes varma, mihin helvettiin tämä kuukausi katosi, koska juurihan se alkoi. Ja nyt joulun jälkeen viimeisen viikon aikana olenkin... jaa, maannut kotona.
Olen myös taas kerran vuotta vanhempi ja askel lähempänä hautaa. Ei kyllä siltä tunnu mutta perkele, oli minulla syntymäpäivä tässä kuussa. En juurikaan viettänyt sitä tosin; sain korkeintaan äidiltäni syntymäpäiväkortin. Päätin olla hyvä pikku kuluttaja ja törsätä ostamalla itselleni kaiken maailman turhanpäiväisiä asioita syntymäpäivälahjaksi, ja nyt minulla seisoo työpöydälläni ylväänä pienen pieni akryyli Meiko ja sängyssäni makaa Snorlax-pehmolely peiton alla tyytyväisenä (hän on kovin rakas). Ja tulihan sitä kanssa nukuttua puolet päivästä ja pitkälle seuraavaan; sitä tuli kuorsattua sellaiset 18 tuntia, ja pitkän huonosti nukutun jakson jälkeen sitä voisi kutsua melko hyväksi lahjaksi.
Perinteisesti en ole ollut kovin suuri suklaafani, mutta tänä jouluna olen uskaltautunut ostamaan joulusuklaita, joita en olekaan ennen maistanut. Olen tätä myötä tajunnut, että oikeasti tykkään suklaasta, en vain suomalaisista enkelisuklaista ja juhlapöydän konvehdeista - ei ikinä enää Pandaa. Olen siis haalinut kaksin käsin kaupoista kaikkea, missä on marsipaania ja tryffeliä, ja kerännyt ennätysmäärän painoa (tällä kommentilla painosta koitan vitsailevasti sanoa olevani aikuinen ja esittämällä välittäväni painostani, vaikka en ole käynyt useampaan vuoteen vaa'alla. Todellisuudessa minua ei vuosien alipainon jälkeen voisi yhtään kiinnostaa painoni - en edes omista vaakaa). Kirsikkaliköörikonvehdit ovat kanssa hyviä, koska kirsikkalikööri on hyvää ja niitä tarpeeksi syömällä saa pienen hiprakan.
Voisin tässä lopuksi vielä puhua hieman siitä, että minulla alkaa vihdoinkin hieman olo helpottaa. En tiedä liittyykö se juuri nyt joulun välipäiviin ja siihen kuinka aina tykännyt niistä, mutta tuntuu kuin jokin taakka olisi vihdoin pois hartijoilta. Kerrankin on poutaista Emin maassa. En ole oikeastaan edennyt juuri yhtään elämässä ja makaan edelleen suurimman osan päivistä kotonani yksin joko sängyssä tai koneen äärellä, mutta peiliin tuijottaminen ei enää tunnu yhtä pahalta.
Toivotan kaikille, jotka päätyvät tätä lukemaan, oikein myöhäistä mutta hyvää joulua ja oikein hyvää uutta vuotta 2026! Joka päivä sitä tulee luettua uutisia ja maailma tuntuu koko ajan menevän ihan vitun paskaan suuntaa, mutta joka päivä tapahtuu kuitenkin saman auringon alla, jonka läsnä ihmiset ovat hymyilleet ja nauraneet vuosituhansien ajan. Toivon siis, arvon lukija, että sinäkin pystyt talouden luhistumisen keskellä ja suurvaltojen välisten kinaamisien keskellä muistaa nauttia elämästä! Olet rakas - muista se!
PS. minä voisin vihdoin vuoden vaihduttua säätää tämän sivustojen CSS-tiedostojen kanssa ja saada nämä päiväkirjamerkinnät sopimaan samaan tyyliin muiden sivujen kanssa (ja loputkin sivun mitä vielä on jäljellä).