11. syyskuuta 2025
Tajusinkin juuri, että tänään jenkeillä on muistopäivää, joten ottakaa niin rennosti kuin voitte ainakin jenkit, jotka osaa lukea tätä tai jotka ovat pistäneet tämän vaan suoraan kääntäjään.
Mutta joo, viiden kuukauden tauon (unohdin tämän koko sivuston) jälkeen teki mieli kirjata ylös ajatuksia. Sinä aikana, jona en ole kirjoittanut yhtekäs mitään, olen periaatteessa vain kuunnellut läpi levyjä, pelannut pelejä ja juonut teetä, limua ja siidereitä, välillä syöden leipää ja vieraillen Burger Kingissä. Jokapäiväinen passiivisuus on jatkunut, mutta nyt seuraavat pari kuukautta tulee olemaan melko kiireiset ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Olen tyytyväinen siitä, että saan edes jotain sisältöä elämään viihteen ohelle, mutta samalla se mitä joudun tekemään, saa kyllä harkitsemaan hieman itsemurhaa (tämä on niin sanottua liioittelua - älä ota sitä tosissaan).
Olen siis viime huhtikuusta saakka kuunnellut järjestelmällisesti läpi levyjä, jotka ovat sijoituneet korkealle Rate Your Musicin top-listoilla, ajatuksena ollen se, että tutustuisin levyihin, joihin en todellakaan perehtyisi normisti. Homma lähti siis siitä, että en ollut kuunnellu juurikaan levyjä joiltakin ysärin vuosilta, joten aloin laatimaan listaa sadasta levystä ysäriltä, kymmenen per vuosi. Ja koska Excel-tiedostot ja luvut kiehtovat liikaa, autismi iski ja laajensin projektin kattamaan aina 60-luvun levyistä 2010-luvulle. Juuri nyt olen meneilläni kasarin alkupuolella kuunneltuani kokonaan 70-luvun levyt. Tän prosessin aikana oon merkannu yksityisiin RYM-listoihin levyt, jotka herätti eniten mielenkiintoa. Ajatuksena on siis se, että kun olen saanut kuunnteltua nämä kaikki julkaisut läpi, käyn nämä merkkaamani levyt ainakin vielä kerran läpi. Suurin ongelma minusta tässä työmaassa on se, että koska levyjä on niin perkeleesti, niitä ei tee mieli kuunnella useampaan kertaan, etenkin jos levy ei juurikaan herättänyt mielenkiintoa ensimmäisellä kuuntelukerralla. Olen joka tapauksessa antanut mun kehnot arviot jokaiselle levylle, vaikka yleensä pyrin antamaan arvion useamman kuuntelukerran jälkeen - älkööt suotta minua tuomitko tästä, please and thank you! Ai niin, olen näille listoille merkannut myös minä päivinä olen kunkin julkaisun kuunnellut ja mitä mieltä olen heti kuuntelun jälkeen ollut mieltä kyseisestä levystä; voisin ehkä joskus tämän koko prosessin jälkeen pistää listat julkisiksi, vaikka ajatus hieman jännittää (suotta, tiedän sen hyvinkin).
Yllättävin osuus tästä koko levyhommasta on se, että oon tykästynyt jostain syystä Neil Youngiin etenkin. En olisi tasan tarkkaan minään päivänä kuunnellut vapaaehtoisesti yhtäkään levyä hältä, mutta Everybody Knows This Is Nowhere'in jälkeen Young on jäänyt pyörimään päähän mielenkiinnon kohteena. Sillä tavalla se ehkä hämmästyttää mua, koska mä en itse hurjasti piitaa englanninkielisistä laulaja-lauluntekijöistä, mutta jostain syystä hänen musa vaan iskee. Mukavinta siinä on ollut myös se, että isäni on ilmeisesti minun ikäisenäni kuunnellut kanssa Youngin musaa, niin on ollut mukavaa löytää edes jotain samaistumispintaa isäni kanssa. Minulla on myös hänen kauttaan alkanut kiinnostaa käydä joku päivä Kanadassa (typerää, tiedän, mutta näin se Japanin valtion anime- ja mangapropagandakin taitaa toimia). Kummiskin, tässä maailmassa on mukaviakin asiota, kuten Neil Young.
Videopelien suhteen, oon alottanu pelaamaan Professor Layton and the Pandora's Boxia sekä Persona 2: Innocent Siniä. Pandora's Boxissa oon kait jossain puolessa välissä ja Innocent Sinissä taas vasta ensimmäisessä kolmasosassa ainakin How Long to Beatin keskiarvojen mukaan. En tiedä ennätänkö kaiken nykyisen paskan keskellä hurjasti keskittymään moisiin, mutta tavoitteena olis saada ainakin nämä pelattua vuoden loppuun saakka. Jos aika riittää, voisin pelata Project Zeroja läpi lokakuussa, kun ne on kerta suht lyhyitä, kuten tuon ajan selvyitymiskauhut yleisestikin. Pelasin joku vuos sitten ihan ensimmäistä Project Zeroa PSCX2:lla ja tykkäsin siitä kovasti, vaikken koskaan pelannu sitä loppuun saakka. Nykyään tosin mulla on modattu alkuperäinen Xbox ja kuulemma pelisarjan kaks ensimmäistä osaa on parhaimmillaan sillä, joten voisin lokakuun alussa buuttaa sen ikivanhan laatikon päälle ja alkaa käymään niitä lävitse.
Musiikin ja videopelien ulkopuolella, mä odotan tosi kovasti syksyä, tai ainakin sitä syksyä, jolloin ruska iskee ja lehtipuut on aina keltaisesta punaisia; ötökät pikkuhiljaa katoaa ja lämpötila laskee alle 15°C. Jotenkin inhottavaa ajatella, että nyt on jo 11. syyskuuta ja tänään kello 15 pitäis olla lämpötila korkeimmillaan 22°C (kirjoitan tätä klo 3:lta yöllä). Haluaisin jo hieman kirpsakkaaman ilman.